Eteenpäin Li Anderssonin viitoittamalla tiellä

”Hyvinvointipalveluilla ei tule tehdä bisnestä, vaan fiksumpaa on suunnata verovarat täysimääräisesti suoraan palveluihin, jotta voidaan taata laadukkaat palvelut kaikille.” Näin siis Li Andersson puheenjohtajatentissä.

(HS on tutkinut puoluekentän ehdokkaiden näkemyksiä ja Vasemmistoliiton, demarien ja Vihreiden ehdokkaiden ajatukset ovat tämän suuntaiset.)

Ensin kysyn, että olemmeko näin toimien onnistuneet ’takaamaan laadukkaat palvelut kaikille’?

Mutta jos näin toimien (verotetaan ja sillä tuotetaan laadukkaat palvelut kaikille) uskoo tapahtuvan, miksi rajoittaa se terveydenhuoltoon? Niitä palveluita ihmiset tarvitsevat ajoittain, mutta ruokaa joka päivä. Eikö koko ravintotuotanto tulisi ottaa valtion/kunnan haltuun ja huolehtia, ettei kukaan tee tällä välttämättömyystuotannolla bisnestä?

Mutta moni muukin tuotannonala kärsii bisneksen mukanaan tuomasta voitontavoittelusta, mikä asettaa kansalaiset pulaan ja epätasa-arvoiseen asiaan. Se on epäoikeudenmukaista. Ihan vain vaikka välttämätön parturi-kampaamoala. Voisimme taata tasalaatuiset palvelut, kun se kunnallistettaisiin. Kunta takaisi palvelun alueellaan. Lauantaisin olisi isommissa kaupungeissa päivystävä yksikkö auki, sillä varsinkin naisilla saattaa ilmaantua tarvetta myös viikonlopulla palvelun käyttöön.

Markkinatalous on se järjestelmä, jossa me elämme. Vaihtoehtoinen oli aivan naapurissa, mutta ei se menestynyt. Terveydenhuollossa markkinoita tulee säädellä, jos potilaan ja lääkärin välissä kolmantena osapuolena on ulkopuolinen maksaja kuten hyvinvointiyhteiskunnissa on. Tästä esimerkkeinä toimivat vaikkapa Ruotsi, Norja ja Tanska, joista jo kirjoitin. ’Julkinen terveydenhuolto’ – tarkoitetaanko että rahoitus on julkinen, vai ehkä järjestäminen, vai tuotanto? Suomessa näitä ei ymmärretä erottaa. Ja yksi maailman parhaista järjestelmistä (Hollanti) on kaikilta em. osin yksityinen – mutta lainsäädännöllä sekin on vahvasti ohjattu. Älkäämme siis tuijottako tapaa järjestää vaan tuloksia. Meillä on vahvuutemme (vahvistetaan niitä) ja kehityskohteet (hoidetaan ne). Ei ole syytä kanonisoida ideologisesti yhtä toimintatapaa.

Suomessa yksityinen avohoidon lääkäri toimii toimenpidepalkkioperusteella. Lasku lähtee jokaisesta käynnistä. Siksi meidän on ilmeisesti aivan mahdoton ymmärtää, että ei se näin mene, kun yksityinen lääkäri toimii osana sosiaaliturvajärjestelmää kuten naapureissamme. Pääsääntöisesti hänelle maksetaan tällöin vastuusta – puhutaan kapitaatiokorvauksesta. Jos se perusterveydenhuollon vastuusta on 500€/v/asukas, lääkärin 1000 henkilön vastuuväestöllä vuosikorvaus on 500.000€. (PTH:n kustannus/asukas/vuosi vaihtelee paljon monista eri syistä ja siten se huomioidaan kapitaatiokorvausta määritettäessä.) Se ei ole palkka. Sillä hoidetaan koko homma; tutkimukset, tarvittava IT, avustava henkilökunta, vuokra, palkka, sivukulut, lomarahat, eläkkeet,…

Kuten toisessa kirjoituksessa olen jo todennut, Norjassa ja Ruotsissa julkinen ja yksityinen toimija on asetettu rinnan: sama korvaus samoin perustein riippumattaa tuottajan asemasta. Norjassa 94% ryhtyi yksityisiksi, Ruotsissa puolet. Jutun juju on siinä, että kunnallinen toiminta tuli kustannuksiltaan avoimeksi.

Li Anderssonin ajatusta seuraten: jos yksityinen tässä tekee bisnestä, niin se tarkoittaa, että julkinen monopoli tällä hetkellä törsää terveydenhuollon varojaan - veroja. Koska se on muualta pois – saatavuudesta, saavutettavuudesta, vanhusten/lasten hoidosta – se törsäys tulee lopettaa heti. Sillä on toiminnallinen – ei ideologinen - olemassaolon oikeus.

Meidän kaikkien on hyvä ymmärtää, että julkinenkin palvelutoiminta ON taloudellista toimintaa – siis bisnestä. Se tulee järjestää kustannusvaikuttavasti ja laadukkaasti. Kun kustannukset eivät ole avoimet, emme tiedä kustannusvaikuttavuudesta. Siis järjestäjäkään ei tiedä. Laadusta tiedämme, että kaksi asiaa on murheellisen surkeita; saavutettavuus ja potilas-lääkäri suhteen pysyvyys. Ja sen myötä terveyskeskuksella on jatkuva mainehaitta. Se ei ole siellä työskentelevien vika. Se on järjestelmän vika.