Funikulaari sanoo ei ratikalle

(Mielipidekirjoitukseni ratikasta TS:ssa helmikuussa 2019)

Raitiovaunu nytkähti kaupunginjohtajan päätöksen myötä. Turun viimeaikaisten infrainvestointien onnistuminen kuitenkin huolettaa. Funikulaari antaa osviittaa liikenneratkaisujen onnistumisesta.

Vielä v 2015 funikulaarin hinta-arvio oli 2,5M€, v 2016 se oli 3-3,5M€ ja vielä vuosi sitten helmikuussa uutisoitiin toteutuksen maksavan n. 4M€. Kesäkuun lopussa saatoimme lukea (TS 20.6.), että ”valmista tulee vuoden vaihteessa ”. Ei tullut valmista. Ja kustannusarvio on nyt 5,4M€. Tämä antaa synkeän kuvan Turun kyvystä hallita projektia.

Funikulaari rakennetaan harvapuustoiseen puistoon luotisuorana ja pituudeltaan se on n. 200m. On syytä kysyä, mitä mahtaa toteutus maksaa, kun valmiiseen kaupunki-infraan rakennetaan raitiotie 20km pituisena? Ja mitä sillä saavutamme? Nyt bussilla kulkevat Varissuon asukkaat kulkevat jatkossa ratikalla keskustaan. Mikä järki ja kenelle se olisi vetovoimatekijä?

Havainnekuvassa saatoimme nähdä funikulaarin kulkevan tyylikkäänä lasisena maisemahissinä vehreässä puistossa. Nyt kun vaunu on kiskollaan, se on kuin hiili- ja karjavaunun yhdistelmä. Ratikan puolestaan olemme nähneet havainnekuvissa väljästi maisemaan istuvana Tuomiokirkon edessä ja Länsikeskuksen maisemissa auringon paistaessa. Mutta kuinka se kahden raiteen ja pysäkkien kokonaisuus mahtuu oikeasti Uudenmaankadulle, Tuomiokirkkosillalle, Eerikinkadulle?

Ratikan idea liittyi alkujaan erityisesti liikenteen sähköistystarpeeseen. Nyt Helsinki on hankkinut sähköbusseja, joiden lataus kestää koko päivän. Ne eivät edellytä infran rakentamista kahden metrin syvyyteen kantakaupungissa. Sähköbussien kehitys on nopeaa ja ratikan valmistuessa joskus v. 2030, ne ovat huimasti nykyistä parempia. Onko se edes moderni uusinvestointi enää silloin? Ratikka ei ole ilmastoteko enää. Ratikka pysyy ratikkana – ja rakennetulla kiskolla. Ymmärtäisin paremmin, jos kiskot rakennettaisiin uuteen kaupunginosaan läpi metsien.

Rautatie olisi ratkaisuna seudullinen. Turun ei pidä sitoutua ratikkaan ilman selkeää sitoutumista myös naapurikunnilta – mieluiten Kaarinasta Naantaliin. Ratikkaa perustellaan ’vetovoimatekijänä’. Verrattuna mihin? Ei Turkuun tulla eikä muuteta, jotta voi ajaa ratikalla Varissuolle. Turun vetovoimaisuuteen voi sijoittaa yli 300M€ paremmin sijoittamalla koulutukseen, kulttuuriin ja kaupungin yleisilmeeseen.

Viimeaikaiset tapahtumat vakuuttavat minut, että Turulla on toistuvasti ongelmia hallita projekti ja sen budjetointi – vastuullisen virkamiehen löytäminenkin on vaikeaa. Ratikka on valtava riski, hyöty onnistuessaankin marginaalinen, vetovoimatekijänä sijoitus on perusteeton. Tämä edellyttää veronkorotusta – kiitos ei minun veroillani.